Watti-poika metsäs häärii...

...kun ei metsässä enää ole hirvikärpäsiä, tuskin käärmeitä ja ehkäpä ei enää punkkejakaan. Talvessakin on siis puolensa!

Watti saavuttaa huomenna 5 kuukauden iän, se on niin ison tuntuinen jo, että piti oikein laskea sormista ja miettiä, että ihan oikeasti... viisikö kuukautta vasta :-/

Miten muuten kolmekiloinen koira voi syödä kokonaisen raa´an porkkanan? Johonkin mahaan se Talvilla mahtui, sillä se söi ihan reilun kokoisen porkkanan eilen. Ja ei siinä sitten vielä mitään, popsi perään iltaruokansa, joka sisälsi pari ruokalusikallista riisiä, yhden raa´an mahapyörykän, ruokalusikallisen Cecar kanaa ja häränlihaa kastikkeessa, piimää ja öljyä. Hyvin mahtui. Seuraavaksi otti käsittelyyn naudan kylkiluun, jota järsi loppuillan.

Se varmaan vieläkin uskoo olevansa malinois. Tai rottweiler :D

Ensilumi tuli

Onneksi luonnossa riittää syötävää, tuumaa luomuruuasta tykkäävä Tyty. Hiiri-palan painikkeeksi voi syödä koristeomenat puusta...

Watti ei ihmetellyt ensimmäistä lumikokemustaan, paitsi hieman jalkojen pentuturkkiin takertuvia lumipallosia.

Eräiden hippulat vaan vinkuu...

...ja toisilla on muuten kivaa!

Vauhdikasta menoa

 

Hiiri

 

Jep jep... Oksennettuna maten kirjoituspöydän alla. Siis hiiri. 

Tyty was here. 

Voi pojat...

...ikäeroa 2 päivää vaille 10 vuotta.

Pikavisiitti Valkohampaan pentuleirillä

Mikä kumma siinä on, että vuodessa on melko monta viikonloppua, ettei tapahdu mitään. Sitten on vastaavasti niitä viikonloppuja, että pitäisi jakautua moneen paikkaan yhtä aikaan. Niinpä sitten viime viikonloppunakin oli kummipojan synttärit, kummitytön nimpparit ja Valkohampaan pentuleiri Yläneellä, Kuralan kartanotilalla. Ja viikonloppuhan alkoi istuen iltaa entisten työkavereitten kanssa.

Onneksi leirille oli vain tunnin ajomatka, joten ehdittiin me sentään siellä pikaisesti käydä. Oli TOSI kivaa nähdä Watin sisaruksia omistajineen. Pentulaatikossa ne olivat kaikki ihan samannäköisiä, mutta niin ne vaan jo alkavat olla kaikki omia persooniaan niin luonteen kuin ulkonäönkin puolesta.

Tässä pieni videonpätkä Watista, sisaruksista ja Sooda-emästä. Vielä olivat niin pentuja, että yhteinen juoksentelu sujui melko sopuisasti.

 

Toivottavasti pentueen tassut jatkossakin jolkottelevat aina joskus samaan suuntaan, kiva nähdä mitä tästä laumasta tulee isona :)

Tässä vielä poseerauskuva Watista. 

Kuva: Serena Saariokari

Maten ihana valkea lintu 2 vuotta

Näin 2-vuotissyntymäpäivänä tulee taas mieleen se, ettei ensimmäinen eläinlääkäri suostunut antamaan Talville 12 viikkoiselle tarkoitettuja rokotuksia, kun piti sitä rokotteen haaskauksena ja näki lopetuspiikin ainoana oikeana piikkinä.

Joka hetkestä kiitollisena kotiväki onnittelee pientä suurta kuningatarta <3

 

"Mä herään eloon, eloon, eloon, eloon
eloon, iloon, elämään

eloon, eloon, eloon, eloon
Ja kyllä kestää kiittää
eloon, eloon, eloon, eloon
Mä herään eloon, iloon, elämään
eloon, eloon, eloon, eloon
Ja kyllä kestää kiittää.

Mä herään eloon, eloon, eloon, eloon
eloon, eloon, eloon, eloon
eloon, eloon, eloon, eloon
eloon iloon elämään
eloon, eloon, eloon, eloon
Ja kyllä kestää kiittää

eloon, eloon, eloon, eloon
eloon iloon elämään
eloon, eloon, eloon, eloon
Ja kyllä kestää kiittää
Eloon! Eloon Elämään!
Mä herään eloon!
Ja kyllä kestää kiittää. 

Eloon, eloon, eloon, eloon
eloon iloon elämään
eloon, eloon, eloon, eloon
Ja kyllä kestää kiittää!"

 

 -tuure kilpeläinen & kaihon karavaani-

http://www.youtube.com/watch?v=_myBektvtnM&feature=branded

Kuvia kuluneelta viikolta:

Nuohoojan apulainen

 Mitäs täällä on...

 Varsin järeä narupallo?

 Tässä haisee kummat hajut...

 Melko jännittävä juttu. Tämä on mun!

Harrastuksia

Remontti on tuonut koirille ihan uudet kuviot monellakin eri tavalla...

 Watti on oppinut kätevästi kulkemaan rakennustelineillä ja kiipeilemään milloin minkäkin varustekasan päällä. Watti kulkee telineillä opastetusti, mutta vanhemmat koirat ovat sitä mieltä, että niille voi kavuta ihan vaan vaihtelun vuoksi.

 Raskas työ vaatii rankat huvit...

 

...erityisen rankkaa on, jos matte tunkee lihapullan siideripulloon ihan vaan koiranpojan kiusaksi. 

Watti on ihan hiukkasen saanut lainata Tuikun frisbeetäkin:

 No joo, Tuikulla on niitä kyllä aika monta..."Tarkkasilmäinen" voi huomata, että Watin naama on uudistunut!

Voisiko siis sanoa, että nuorukaisen parta on ensimmäisen kerran ajettu :)

Kännykuvia lenkeiltä

Pari kännykkäkuvaa viime viikolta, kun ei muutakaan ole tullut otettua. Lauantaina Watti pääsi kirmaamaan Edin kanssa ja samalla reissulla nautiskeli putken läpi juoksemisesta. Sunnuntaina nuori herra käväisi jäljellä. Alakuvasta näkyy, että lapsella pitää olla lelu mukana lenkilläkin. 

Nyt alkaa olla taas se aika, kun pitäisi keksiä kaiken maailman heijastinviritykset niin kaksi- kuin nelijalkaisillekin kulkijoille. Isommilla nelijalkaisilla on perinteisesti ollut heijastinpannat kaulassa koko talven, mutta mitäköhän keksisi Tytylle ja Talville... Niillä ei ole koskaan pantoja kaulassa, paitsi kesällä punkkipannat. Nyt ei tänä kesänä punkkipanta takuttanut Talvin turkkiakaan, joten kai punkkipannan tilalla voisi talviaikana pitää heijastinpantaa niilläkin. Heijastinvaljaat nimittäin on harvoin päällä silloin, kun pitäisi, mikäköhän siinäkin on... Eli jos joku tietää mistä löytyisi noin sentin levyisiä laadukkaita heijastinpantoja, niin saa vinkata :)